Valmistunut opiskelija Milla Haulivuori: ”Kaikki valmistuvat voivat taputtaa itseään olalle”

Tuore konetekniikan insinööri Milla Haulivuori teki opintonsa lähes täysin etänä koronan vuoksi. Silti opiskeluryhmästä löytyi poikaystävä ja elinikäisiä kavereita. Erityisen ylpeä Milla on siitä, että ponnisti korkeakouluun ammattiopistotaustalta.

Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Milla Haulivuori

Valmistuminen tuntuu…

Ihan hyvältä. Olo on vähän epäuskoinen, koska suurin osa opiskeluajasta tapahtui pandemian aikaan. Aloitin opinnot tammikuussa 2020, ja siitä kahden kuukauden päästä siirryttiin etäopiskeluun. Oman ryhmän kanssa oli vain muutamia tapaamisia sen jälkeen.

Opiskelut sujuivat…

Alkuvaikeuksien jälkeen kuitenkin aika hyvin. Piti löytää tavat ja rutiinit opiskella kotona. Opettajat vetivät erittäin hyvin etäopetuksen, annan täydet kymmenen pistettä opettajille ja HAMKille siitä.

Konetekniikan opintoihin kuuluu aika paljon matematiikkaa ja fysiikkaa, ja ne olivat minulle vaikeita, koska ennen HAMKia olin opiskellut niitä ihan eri tasolla ammattikoulussa. Monet yöt menivät matikan kanssa tapellessa, mutta jotenkin sekin alkoi sitten sujumaan.

Pandemian vaikutuksista opiskelijoihin…

Ollaan ihan syystäkin huolissaan. Itseäkin mietityttää, että käytännön harjoitukset jäivät meillä väkisinkin vähemmälle, ja osaaminen on enemmän teoriapohjaista. Tuntuu, että olemme eri asemassa verrattuna niihin, jotka ovat opiskelleet normaaliaikoina. Toisaalta itse valmistuin nopeammin pandemian vuoksi, kun kursseja pystyi ottamaan enemmän vain kotona ollessa.

Opiskelijaelämän sosiaalinen puoli…

Onnistui myös kohdallani hyvin, olenkin ihmetellyt sitä. Meille sattui hyvä ryhmä, ja ne ensimmäiset kaksi kuukautta yhdessä olivat tärkeät. Aloimme pitää yhteyttä WhatsApp-ryhmässä ja voin sanoa, että minulle jäi ryhmästä elinikäisiä ystäviä. Ja poikaystävä. Siinä kävi niin, että eräänä päivänä lähdimme koululta ajamaan samaan suuntaan. Pysyttelin hänen perässään koko matkan Tampereelle nähdäkseni, että hänkin tosiaan asuu siellä. Kysäisin, josko jakaisimme bensakulut ja kuljettaisiin yhdellä autolla. Siitä se lähti sitten pikkuhiljaa… Nyt asumme yhdessä Espoossa.

Tämä on itselle sellainen itsetunnon pönkitys, ettei ole sen huonompi kuin muutkaan.

Olen ylpeä siitä, että…

Saan korkeakoulututkinnon ammattikoulupohjalta. Olen ollut aina epävarma ja pitänyt itseäni huonompana ajatellen, että ei voisi pärjätä ammattikorkeakoulussa. Tämä on itselle sellainen itsetunnon pönkitys, ettei ole sen huonompi kuin muutkaan.

Kannustan kyllä ammattikoulutaustaisia hakemaan ammattikorkeaan. Töitä joutuu ehkä tekemään enemmän juuri matemaattisten aineiden kanssa, mutta ammattiaineissa voi sitten pärjätä lukiolaisia paremmin.

Valitsin konetekniikan, koska…

Tekninen ala alkoi kiinnostaa minua, kun olin saanut ajokortin. Aloin harrastaa kahden kaverini kanssa autojen tuunausta. Siis sitä, että puretaan mahdollisimman paljon osiin ja rakennetaan uudestaan. Olisin halunnut jo peruskoulun jälkeen hakea autonasentajaopintoihin, mutta rohkeus ei riittänyt, ja hakeuduin kavereiden perässä kokkilinjalle. Sitä olen harmitellut. Kun myöhemmin päätin hakea konetekniikkaan, halusin näyttää myös itselleni, että uskallan hakea miesvaltaiselle alalle.

Haluaisin työskennellä…

Tulevaisuudessa työnjohdossa ja laadunvarmistuksen parissa. Haluaisin olla lähestyttävä esihenkilö, joka tuntee työn kentällä ja pystyy hakemaan parhaita ja kustannustehokkaimpia ratkaisuja. Mielestäni työelämässä on todella paljon edelleen sitä, että työnjohdon ja työntekijän välillä on iso kuilu, ja haluaisin kaventaa sitä mahdollisimman paljon. Tasa-arvoa tämä ala huutaa myös kovasti, ihan tyypillistä on, että joudun vastaamaan työelämässä – ei onneksi koulutuksen puolella – miksi en ole hakeutunut lähihoitajaksi tai kampaajaksi.

Tasa-arvoa tämä ala huutaa myös kovasti.

Tulevaisuudessa…

Haluaisin jatkaa opintoja diplomi-insinööriksi saakka. Haluan ensin kuitenkin tehdä muutaman vuoden töitä, ja saada niihin kuuluvat kesälomat. Nyt olen jo kesätöissä, sillä aloitin toukokuun alussa ABB:llä Helsingin Pitäjänmäessä. Tehtäväni on taajuusmuuttajien kokoonpano. Se on vähän turhan yksinkertaista hommaa korkeakoulutetulle, opin uuden työvaiheen päivässä. Toisaalta se tuo minulle sitä kokemusta kentältä, jota on hyvä olla, jos haluaa joskus olla työnjohdollisissa tehtävissä.

Yritän siellä nyt myös ilmaista omaa osaamista ja hiljattain esimerkiksi tein muistiinpanoja kokoonpanolinjan työohjeiden virheistä. Vien kehitysideani sitten laatupäällikölle.

Muille valmistuville haluan sanoa…

Isot tsempit! Kaikki voivat taputtaa itseään olalle siitä, että on saaneet opiskelut maaliin, vaikka opiskeluaikojamme leimasi koronapandemia niin vahvasti.