Terhi Tammivirta: ”Kansainvälisyyttä on jo kaikkialla”

Päivisin kansainvälinen työ, iltaisin pihasaunan lämmittelyä Sääksmäen rauhassa. Terhi Tammivirta on saanut yhdistettyä elämässään kaksi näennäisen yhteenkuulumatonta asiaa.

Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Jesse Soini

”Kansainvälisyys näkyy työssäni siten, että se on sitä, ihan ytimeltään. Muualta tulleita opiskelijoita on Valkeakoskella paljon ja henkilökunnankin kesken kieli on englanti. Meillä on työntekijöitä Kanadasta, Romaniasta, Espanjasta, Hollannista ja Intiasta.

Eri kulttuurien välinen synergia on kiinnostanut minua aina. Olin jo ala-asteella hyvä englannissa, ja siksi hakeuduin englanninkieliseen International Business -koulutukseenkin HAMKiin.

Kun olin jo valmistunut, opettaja tiedusteli, kiinnostaisiko minua markkinointiassistentin hommat yrittäjyys- ja liiketoimintaosaamisen yksikössä. Sitä kautta sitten luikahdin henkilökunnan puolelle. Myöhemmin avautui projektisuunnittelijan paikka hankkeesta nimeltä Go Strong. Se tukee ulkomaisten opiskelijoiden työllistymistä mikro- ja pk-yrityksiin Valkeakoskella.

Valkeakosken tyyppisellä pienellä paikkakunnalla on vaikea löytää ulkomaalaisille töitä. Juuri siinä mielessä mainittu hanke on osoittautunut hyväksi, sillä olemme olleet tulkkina opiskelijan ja yrityksen välissä, ja opiskelijan palkkaaminen ensin johonkin lyhyempään projektiin pienentää yrittäjän riskiä. Hankkeen aikana on järjestetty kaikenlaisia työnhakuun liittyviä työpajoja, prepattu cv:n ja LinkedIn-profiilin teossa ja niin edelleen. Myös Suomeen jo työllistyneet ulkomaiset alumnimme ovat olleet sparraajina.

Itselleni kansainvälisyydessä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikkihan sitä jossain määrin harjoittavat, koska sitä on jo kaikkialla. Minulla on myös paljon ulkomaisia ystäviä ja ystäviä, joilla on ulkomaalainen puoliso. Oma sukupolveni ja yhä nuoremmat tutustuvat ulkomaisiin ihmisiin myös helposti netissä. Kyllähän sitä aika erilaista elämää viettää, jos mietin vaikka oman äitini nuoruutta.

Puhun hiukan myös malaijin kieltä.

Puhun hiukan myös malaijin kieltä, sillä olin Malesiassa vaihdossa. Paikan valitsin sen perusteella, että se olisi mahdollisimman erilainen. Ja niin se olikin. Jos otat Suomen kulttuurin, laitat sen rasiaan, ravistat ja kaadat ylösalaisin – lopputulos on kutakuinkin malesialainen kulttuuri. Kulttuurishokki iski oikeastaan vasta Suomeen palatessa, sillä malesialaisiin verrattuna suomalaiset ovat kylmiä ja etäisiä. Toisaalta siellä oppi arvostamaan Suomen toimivia järjestelmiä. Malesialaiset ovat lämminhenkisiä, mutta lähinnä omissa piireissään. Viranomaisiin ei uskalleta luottaa. Luokkajako ja rasismi ovat myös todella räikeitä ilmiöitä.

En suunnittele ihan hirveästi elämääni, vaan tartun tilaisuuksiin, joita tulee vastaan. Se voi kuulostaa vähän haihattelulta. Mutta jos on liian selvät, suuret suunnitelmat, joitain mahdollisuuksia voi jäädä käyttämättä.

Tämä vanhan talon osto on varmaan tyypillinen esimerkki siitä. Olimme puolison kanssa puhuneet, että olisi kiva omistaa koira ja asua jossain vähän enemmän maalla. Kun netissä tuli kivan näköinen talo vastaan, päätimme ”läpällä” käydä katsomassa. Talon iäkkään omistajapariskunnan kanssa vierähtikin sitten monta tuntia ja molemmin puolin tuli hyvä fiilis asiasta. Talo on naisen vanha lapsuudenkoti. Kun sitten vielä lainakin järjestyi, niin ihan hämmennyimme, miten hyvin kaikki meni.

Muutimme tähän yksiöstä. 1930-luvulla rakennetun päärakennuksen lisäksi tässä on vaja, verstas, autokatos, pihasauna ja jonkin verran maata. Tietynasteinen omavaraisuus ja erilaiset viljelytekniikat kiinnostavat minua. Raijaan tallilta lantaa kotiin ja rakentelen kompostia.

Nyt olen todella tyytyväinen elämääni.

Nyt olen todella tyytyväinen elämääni. Siinä on jotain hienoa, kun lämmittää omaa pihasaunaa, omasta metsästä itse tehdyillä klapeilla. Olen täällä asuessa paljon paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

En tiedä millainen tilanne on kymmenen vuoden päästä. Ehkä on se koira ainakin.”