Hyppää sisältöön
Etusivu Teknostressi voi myös voimaannuttaa

Teknostressi voi myös voimaannuttaa

Työpaikoilla podetaan eriasteista online-kokoustyökalujen aiheuttamaa teknostressiä, mikä vaatisi organisaatioita muotoilemaan työtä uudelleen. Teknostressillä on kuitenkin myös myönteisiä vaikutuksia. HAMKiin hiljattain hankitut aivoskannerit jatkavat aihepiirin tutkimusta.

Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Adobe Stock

Koronapandemia moninkertaisti etätyön ja samalla etäkokousten määrän etenkin asiantuntija-aloilla. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopettajien online-kokoustyökalujen, kuten Teamsin ja Zoomin, keskimääräinen käyttö viikossa nousi reilusta kuudesta tunnista lähes 17 tuntiin.

Tämä kävi ilmi digistressiin ja online-työskentelyyn syventyneestä Tampereen yliopiston tutkimuksesta, jonka aineisto koostui pääosin opetus- ja sote-alan työntekijöistä (499 osallistujaa). Tampereelta HAMKiin siirtynyt tutkija Kimmo Vänni toi aiheen osaksi HAMKin tutkimusta, ja jatkaa aihepiirin parissa digitaalisen kulttuurin tutkimuksella.

Digistressi-tutkimuksessa koehenkilöille tehtiin kyselyitä, haastatteluita ja psykofysiologisia mittauksia. Tulosten mukaan teknosressiä aiheuttivat erityisesti digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen käytön heikko osaaminen. Vännin mukaan eniten hankaluuksia oli käyttöliittymissä, esimerkiksi äänen, kuvan, nettiyhteyden ja tietoturvan kohdilleen saamisessa. Stressiä aiheutui myös sisällöllisistä syistä, eli esimerkiksi kokousten venymisestä. Tutkimus tehtiin pandemian ollessa päällä.

”Nyt me olemme ihan toisessa tilanteessa, koska laitteet ovat tulleet tutummaksi, on osin palattu lähityöhön ja etätyö on tutumpaa. Lisäksi jo tutkimusta tehdessä havaitsimme, että teknostressillä on myös myönteisiä vaikutuksia: onnistumiset digitaalisten laitteiden kanssa voimaannuttavat ja ne tuovat joustavuutta työpäivään, kun ei tarvitse tulla fyysisesti työpaikalle”, Vänni kertoo.

Stressiäkin kuitenkin edelleen aiheutuu, sillä ohjelmistot päivittävät uusia, haltuun otettavia ominaisuuksia tiuhaan tahtiin. Uusi ilmiö on myös se, että online-kokoustyökaluissa on yhä enemmän sosiaalisesta mediasta tuttuja ominaisuuksia – emojit, chatit ja avatarit esimerkiksi.

Olin itsekin yhdessä kokouksessa pandana,

”Olin itsekin yhdessä kokouksessa pandana”, Vänni naurahtaa.

”Avatarit luovat mahdollisuuden tietynlaiseen anonymiteettiin ja niillä on tietysti myös viihteellinen eli mahdollisesti työhyvinvointia lisäävä vaikutus.”

Organisaatiot tarvitsevat kulttuurimuutosta

Ongelmana Kimmo Vännin mukaan on tällä hetkellä se, että kaikissa organisaatioissa ei kehitetä digitaalista kulttuuria erityisen johdonmukaisesti ja tietoisesti. Organisaation johto saattaa digitaalisuutta pohtiessaan ajatella asiaa lähinnä teknisestä näkökulmasta: miten data kulkee ja ohjelmistoautomatiikka pelaa. Lisäksi palveluita ja ohjelmistoja hankitaan herkästi halvimman hinnan mukaan. Enemmän tulisi miettiä digitaalisuutta työntekijän näkökulmasta, sen hyödyllisyyttä työssä ja sitä tosiasiaa, että digitaaliset apuvälineet muuttavat työtä konkreettisesti.

”Lisääntyvä digitaalisuus edellyttää organisaatioissa kulttuurinmuutosta toimintatavoissa. Työt pitäisi muotoilla uudelleen niin, että ne hyödyntävät digitaalisuutta”, Vänni sanoo.

Esimerkiksi juuri opetus- ja hoiva-alalle hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat tehdä ihmisläheistä työtä. Digitaalisuus, robotiikka ja muu teknistyminen ovat tulleet kuitenkin myös näille aloille. Ne tulisi valjastaa käyttöön niin, että työn ihmisläheinen luonne säilyy. Vännin mukaan asiaa auttaisi, jos digitaalisuus huomioitaisiin entistä paremmin myös koulutuksessa.

Aiheesta lisää: Digistressi ja online-työskentely -tutkimusraportti

Aivoskannerit, uusi hankinta HAMKin tutkimusvälineistöön

Digitaalisuuden aiheuttamissa reaktioissa riittää tutkittavaa. Hiljattain HAMKiin hankittiin kaksi Cleverpoint-aivoskanneria, joilla pystyy mittaamaan tunnereaktiota sekä ihon sähkönjohtavuuden kautta myös stressiä. Käytännössä aivoskanneri on otsapanta.

HAMKissa aivoskanneria käytetään esimerkiksi tutkittaessa oppimista ja virtuaalisia oppimisympäristöjä.

”Jos opiskelija on VR-lasit päässä virtuaalisessa oppimisympäristössä, voidaan aivoskannerilla samanaikaisesti katsoa, mitkä alueet aivoissa aktivoituvat – ovatko ne mielihyvää tuottavia alueita ja miten se vaikuttaa oppimiseen”, Vänni kuvaa.

Aivoskannerit hankittiin ensisijaisesti juuri lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia tutkivan tiimin käyttöön HAMK Smart-tutkimusyksikköön. Niitä voi kuitenkin käyttää digitaalisen kulttuurin vaikutusten tutkimisessa laajemminkin. Myös teknostressi-tutkimuksessa käytettiin psykofysiologisia muutoksia mittaavaa älyranneketta ja –sormusta.