Suojelun, perinteen ja taloudellisten vaikutusten tasapainoilua Evon Tiedepuiston ehdotuksessa 

Olemme ensimmäisiä opiskelijoita, jotka tulivat valituiksi HAMKin englanninkieliseen, kansainvälispainotteiseen metsätalouden koulutukseen Evolla. Aloitimme metsäpolitiikan ja talouden opintomme vuoden 2024 alussa. Löydettyämme artikkelin Evon mahdollisesta kansallispuistosta vuonna 2020, koimme sen ihanteelliseksi todellisen elämän tapaukseksi metsäpolitiikan opiskeluun. Syventyessämme tapaukseen huomasimme, että meillä on paljon opittavaa, samoin kuin lukijoillamme. Artikkelin loppuun tiivistämme mielemme tulleet suositukset hankkeessa etenemiselle. Pohdimme tässä artikkelissa Evon nykytilannetta, tutkimuksen laajentamisen mahdollisuutta, biodiversiteetin säilyttämistä, metsästämiseen liittyviä näkökulmia sekä viestinnän epäonnistumista hankkeen aikana.

Evon tiedepuistoa ehdotettiin alun perin joukolle tutkijoita Lammin biologisella asemalla. Ideana oli edistää tiedettä yleisölle ja säilyttää luonnonympäristöjä. Alkuperäinen ehdotus, johon ei sisältynyt panostusta maanomistajilta tai muilta sidosryhmiltä, jotka saattaisivat olla vaikuttuneita kansallispuiston toteuttamisesta, koitui pääasialliseksi esteeksi projektin edistymiselle. Ehdotus sai heti negatiivista palautetta ja aiheutti polarisaatiota. Seurauksena erimielisyydet ovat kärjistyneet eri eturyhmien välillä, ja ehdotus kansallispuiston perustamisesta on pysähtynyt. 

Nykytilanne Evolla

Tällä hetkellä suurin osa Evon alueesta on Metsähallituksen omistamaa ja tarkoitettu kaupalliseen metsätalouteen, suojelutarkoituksiin, opetusmetsätalouteen ja virkistysmahdollisuuksiin. Jäljellä oleva osa on yksityisten maanomistajien omistuksessa. Evon ytimessä sijaitsee Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampusalueen opetusmetsä, joka toimii metsätalouden toiminnan keskuksena.

Evon monimuotoinen maisema korostaa sen merkitystä sekä virkistys- että opetusresurssina. Evo tarjoaa mahdollisuuksia kaikille: metsästäjistä tutkijoihin ja retkeilijöistä leiriytyjiin. Evon alue on yksi Etelä-Suomen suurimmista alueista, joilla metsästäjät voivat saada metsästysoikeuden ilman suuria maa-alueita. Alueella on vaellus- ja pyöräilyreittejä, hiihtolatuja, nuotiopaikkoja ja leirintäkatoksia, jotka tarjoavat laajan valikoiman kiinnostuksen kohteita ja aktiviteetteja, mikä tekee siitä arvokkaan resurssin sekä paikallisille asukkaille että vierailijoille. Kansallispuiston ehdottamista voidaan pitää askeleena eteenpäin nykytilanteesta. Jotkut kuitenkin sanovat, että nykyiset tilat vastaavat odotuksia riittävästi, eikä siten ole tarpeen investoida edelleen kehittämiseen. 

Suojelun tarve

Ehdotuksessa yksi pääargumenteista on suojelutarpeet. Etelä-Suomen metsät kohtaavat merkittäviä haasteita, jotka johtuvat pääasiassa fragmentaatiosta ja suojelualueiden puutteesta. Etelä-Suomessa vain noin neljä prosenttia kokonaismaapinta-alasta koostuu suojelluista metsistä, ja alkuperäisiä vanhoja metsiä puuttuu huomattavasti. Tällä hetkellä kaikkien kansallispuistojen pääpaino on pääasiassa Pohjois-Suomessa, jossa valtaosa valtion metsistä sijaitsee. Tilanne Etelä-Suomessa ei tue luonnon monimuotoisuutta tehokkaasti, mikä johtaa käytännössä monimuotoisuuden laskuun.  

YK:n kestävän kehityksen tavoite 15.5 kuuluu näin: ”Toimi kiireellisesti ja merkittävästi vähentääksesi luonnollisten elinympäristöjen heikkenemistä, lopettaaksesi luonnon monimuotoisuuden menetyksen ja vuoteen 2020 mennessä suojellaksesi ja estääksesi uhanalaisten lajien sukupuuttoon kuolemisen.”

Lisäksi Euroopan unionin monimuotoisuusstrategian mukaisesti on asetettu tavoite suojella 30 prosenttia EU:n metsistä vuoteen 2030 mennessä. Siitä kymmenen prosenttia tulisi olla tiukasti suojeltuja. Suomi on sitoutunut näihin tavoitteisiin, ja tämä aloite edistäisi merkittävästi niiden saavuttamista. Evolla on joitain suojeltuja metsäalueita, mikä luo vankan perustan mahdolliselle kansallispuistohankkeelle.  

Asettamalla lähes 5000 hehtaaria suojeltavaksi, uhanalaisten lajien uhkia voidaan lieventää, ja alueen erityinen biologinen monimuotoisuus voidaan säilyttää tuleville sukupolville.

Tieteellisen tutkimuksen laajuutta voitaisiin laajentaa

Kansallispuiston perustaminen suojelisi uhanalaisia lajeja ja tarjoaisi myös arvokkaita mahdollisuuksia tieteelliseen tutkimukseen. Kasvi- ja eläinlajien käyttäytymisen ja menestyksen tutkiminen puistossa voi tuoda tehokkaita suojelustrategioita. Lisäksi puiston nimeäminen tieteelliseksi tutkimuskohteeksi voisi helpottaa tutkijoiden yhteistyötä, mikä johtaisi syvempään ymmärrykseen ekosysteemien dynamiikasta ja kestävän maankäytön käytäntöjen tiedottamisesta puiston rajojen ulkopuolella.

Merkittävä etu kansallispuistosta tieteellisen tutkimuksen kannalta on, että se voisi mahdollistaa tutkijoille pitkäaikaiset tutkimukset ekosysteemeistä, villieläimistä ja elinympäristöistä. Evon alueen ollessa edelleen kaupallisessa metsäkäytössä metsät ovat jatkuvassa muutoksessa, ja tieteellinen tutkimus on altis katkoille ja häiriöille. Toisenlainen näkökulma suuren suojelualueen olemassaoloon Evolla on sen läheisyys HAMK:n metsäalan koulutukselle. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tehostaa kestävää metsätalouden harjoittamista vertaamalla suojeltua metsää teollisen metsätalouden toimintaan. Kestävän metsänhoidon harjoittaminen suojelualueen vieressä voi antaa monia näkökulmia eläinten käyttäytymiseen ja kasvilajien kasvuun sekä puiston rajojen sisällä että ulkopuolella.

Kuitenkin metsätalouden opetus ja tutkimus voivat sisältää toimia, kuten puun kaatamista ja muita metsänhoitokäytäntöjä, jotka voisivat mahdollisesti näyttäytyä metsän tuhoutumisena kansallispuiston vierailijoille. Siksi on välttämätöntä, että kansallispuiston ehdotukseen sisältyy kattava analyysi sen vaikutuksesta HAMKiin, erityisesti metsätalouden opiskelijoiden toimintaan, kuten Evon opiskelijat totesivat vuonna 2020. Johtaisiko kansallispuiston perustaminen kritiikkiin metsätalouden opetuskäytännöistä, jotka sisältävät puunkaadon ja kontrolloidun polttamisen opetusmetsässä? Tämä kysymys vaatii tarkkaa harkintaa ja keskustelua metsätalouden yhteisössä. 

Biodiversiteetin säilyttäminen ja edistäminen 

Terveen ekosysteemin tärkein tekijä on biodiversiteetin kasvu ja säilyttäminen. Monet kaupalliset metsät koostuvat suurelta osin yhdestä puulajista tietyllä ikähaarukalla. Tämä kaava metsän kasvulle on taloudellisesti hyödyllinen, mutta haitallinen muille lajeille, jotka yrittävät kasvaa kyseisessä metsässä. Suojellut metsät eivät perustu voiton mahdollisuuteen, mikä poistaa tarpeen hoidolle ja tarjoaa siten suojapaikan kaikenlaisille kasvi- ja eläinlajeille selviytyä ja menestyä.

Biodiversiteetin menetys on maailmanlaajuinen ongelma, ja lisäämällä suojeltuja alueita voidaan hidastaa uhanalaisten lajien lisääntymistä. Evon alueelle ehdotettu tieteellinen kansallispuisto voi suojella monia lajeja, jotka eivät ole vain uhanalaisia, vaan myös ainutlaatuisia Etelä-Suomen ilmastossa ja olosuhteissa. Yhteiskunnassa, joka ylläpitää kestävää kasvua ja kehitystä, meidän tulisi nähdä vaivaa jättääksemme alueita koskemattomiksi muille lajeille, joiden kanssa jaamme tämän maan.

Toinen mielenkiintoinen keskustelu biodiversiteetin ympärillä koskee kirjanpainajien leviämistä, ongelmaa, joka on havaittu maissa kuten Saksa ja Tšekki. Jotkut maanomistajat ovat huolissaan kirjanpainajien siirtymisestä luonnollisista metsistä kaupallisiin. Kuitenkin tutkijat ja aktivistit väittävät, että biodiversiteetti voi lieventää tätä ongelmaa mahdollistamalla erilaisten lajien kilpailun luonnollisissa ekosysteemeissä.

Evon perinteet metsästyksessä 

Vaikka suojelutoimet ovat ensiarvoisen tärkeitä, kansallispuiston ehdotus on herättänyt huolia metsästäjien keskuudessa, jotka pelkäävät menettävänsä pääsyn perinteisiin metsästysalueisiin. Evolla on rikas metsästysperinne, ja metsästäjiä eri puolilta Suomea saapuu alueelle metsästämään riistaeläimiä, kuten hirviä ja peuroja. Metsästyksen rajoittamisella kansallispuiston rajojen sisällä voisi olla seurauksia sekä metsästäjäyhteisölle että ekosysteemille.  

Näiden huolien käsittelemiseksi on esitetty yksi ehdotus, jonka mukaan metsästys sallittaisiin perinteiden säilyttämiseksi alueella ja villieläinkantojen hallitsemiseksi vaihtoehtoisilla menetelmillä, kuten hallitulla kaadolla. Toinen esitetty ratkaisu oli ajaa hirvet ja peurat ulos kansallispuistoalueelta yksityismaalle tai valtion omistamalle maalle. Tämä ei kuitenkaan ole kovin tehokas ratkaisu, ja väärinkäsitysten ja rikkomusten riski olisi olemassa.

Tasapainon löytäminen suojelutavoitteiden ja metsästyksen perinteiden välillä on edelleen haaste. Lisäksi huoli mahdollisesta villieläinpopulaatioiden kasvusta, mikä voisi johtaa ekologisiin epätasapainoihin ja liikenneonnettomuuksien lisääntymiseen, korostaa kysymyksen monimutkaisuutta. Helsingin yliopiston tohtori John Loehr huomautti, että tiheiden luonnontilaisten metsien läpi kulkevien teiden liikenneonnettomuuksia on vähemmän verrattuna niihin, jotka kulkevat hoidetuissa metsissä. 

Kuinka tiedepuisto vaikuttaisi ympäröiviin alueisiin 

Kansallispuiston perustaminen voisi aiheuttaa merkittäviä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin taloudellisia seurauksia alueelle. Vaikka jotkut maanomistajat ilmaisevat huolensa mahdollisista tulojen menetyksistä metsätalouden toiminnoista ja yritysten haluttomuudesta ostaa puuta lähellä kansallispuistoa julkisen tarkkailun vuoksi, toiset näkevät mahdollisuuksia taloudelliseen laajentumiseen matkailun ja työpaikkojen luomisen kautta.

Työpaikkojen luominen nousee esiin merkittävänä mahdollisena etuna kansallispuiston ehdotuksessa. Puistonvartijoiden, oppaiden, ylläpitohenkilöstön ja hallinnollisen henkilöstön palkkaaminen voisi luoda työllistymismahdollisuuksia paikallisille yhteisöille. Lisäksi puiston nimeämisestä seuraava matkailun lisääntyminen voisi edistää kasvua siihen liittyvillä aloilla, kuten majoitus-, vähittäis- ja kuljetusalalla. On kuitenkin tärkeää arvioida näiden taloudellisten etujen pitkän aikavälin kestävyyttä. Tasapainon löytäminen suojelutavoitteiden ja taloudellisten etujen välillä on olennaista varmistaaksemme, että kansallispuiston edut toteutuvat vaarantamatta ekosysteemin eheyttä. 

Ehdotus ja siitä seuranneet keskustelut eivät sisältäneet selkeää viestintää 

Tehokas viestintä ei toteutunut ehdotuksen ensimmäisissä vaiheissa eikä onnistunut osallistamaan keskeisiä sidosryhmiä, kuten maanomistajia. Mikäli viestintä olisi toteutettu asianmukaisesti, jotkut maanomistajat saattaisivat olla vähemmän taipuvaisia näkemään ehdotusta yrityksenä vaikuttaa heidän omaisuuteensa, viitaten aiempiin kokemuksiin Natura 2000 -verkoston toteuttamisesta. On huomattava, että nykyinen lainsäädäntö suojaa maanomistajien oikeuksia, ja tällaiset huolenaiheet ovat perusteettomia, mutta tietojen ja viestinnän puute aiheutti tarpeetonta polarisaatiota alkuvaiheissa. Covid-19-pandemian ja historiallisen epäluottamuksen välillä, joka juontuu menneistä kokemuksista Natura 2000:n kanssa, keskustelu on hoidettava huolellisesti. Verkkokokoukset osoittautuivat tehottomiksi viestintämenetelmiksi henkilökohtaisen yhteyden puuttumisen vuoksi. Tämä vain lisäsi väärinkäsitysten todennäköisyyttä eturyhmien välillä. Lisäksi median levittämä virheellinen tieto pahensi konfliktia. Esimerkiksi jotkut tiedotusvälineet väittivät, että suojavyöhykkeitä olisi toteutettava yksityisille maille ja kansallispuiston reunoilla olevien maanomistajien olisi jätettävä metsänsä hoitamatta. Tämä johti äärimmäiseen vastustukseen ja vaikutti negatiivisesti keskusteluihin. 

Suositukset ja yhteenveto

Tekstin kirjottaneiden metsätalouden opiskelijoiden suositukset ovat seuraavat: 

• Kun suunnitellaan kansallispuiston perustamista, on välttämätöntä ottaa huomioon laajempi yhteiskunnallinen konteksti ja ottaa sidosryhmät mukaan keskusteluun varhaisessa vaiheessa. 
• Tulevien tiedepuistojen ehdotusten tulisi sisältää kattava analyysi kaikista mahdollisista taloudellisista, ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista sekä suunnitellut toimenpiteet mahdollisten haittojen lieventämiseksi. 
• On tärkeää tehostaa viestintää ja tietoisuutta ehdotuksen taustalla olevista syistä, tavoitteista ja seurauksista kaikille asianosaisille sidosryhmille. 

Kansallispuiston ehdotus Evolla on herättänyt laajaa keskustelua suojelun, perinteen ja taloudellisten vaikutusten välillä. Vaikka ehdotuksella on mahdollisuus edistää merkittävästi luonnon monimuotoisuuden suojelua ja tarjota uusia mahdollisuuksia tieteelliseen tutkimukseen ja matkailuun, on välttämätöntä käsitellä huolellisesti esiin nousevia kysymyksiä, kuten metsästyksen perinteitä ja taloudellisia vaikutuksia. Tehokas viestintä ja sidosryhmien osallistuminen ovat avainasemassa varmistaaksemme, että ehdotus toteutetaan kestävällä ja tasapainoisella tavalla.