Opinnäytetyö: Kierrätysravinteet kiinnostavat viljelijöitä, mutta tietoa tarvitaan lisää
Enemmistö viljelijöistä on kiinnostunut käyttämään kierrätysravinteita ja näkee ne osana tilansa hiilensidontatoimia. Negatiivisena puolena koetaan biokaasulaitosten mädätteiden raaka-aineena oleva yhdyskuntapuhdistamoliete ja sen mahdolliset haitta-aineet. Tämä käy ilmi Hämeen ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutusohjelman opinnäytetyössä, jonka Telle-Mari Eerola on tehnyt osana agrologin (AMK) tutkintoa.
Telle-Mari Eerolan opinnäytetyö on toteutettu Kiertoravinne Oy:n tarpeeseen kartoittaa maataloudessa käytettävien, biokaasun tuotannon yhteydessä syntyvien mädätteiden käyttökelpoisuutta peltokasvien viljelyssä. Työn aihe katsottiin ajankohtaiseksi tilanteessa, jolloin maamme huoltovarmuutta koetellaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman lannoitteiden raaka-ainepulan ja hinnan nousun myötä. Kierrätysravinteiden tutkiminen on tärkeää myös kestävän kehityksen kannalta, sillä ne mm. edistävät biomassojen uudelleen käyttöä ja siten vähentävät ravinnepäästöjä ympäristöön, korvaavat uusiutumattomia luonnonvaroja ja niitä käytetään lähellä syntypaikkaa.
Kyselytutkimus lähetettiin 3000 kasvinviljelytilalle, joiden peltoala oli vähintään 30 ha. Näin joka kolmas kriteerin täyttävä tila valikoitui tutkimuksen kohteeksi.
Tulosten mukaan viljelijät kaipaisivat lisää tietoa kierrätyslannoitteiden mahdollisuuksista peltoviljelyssä sekä niiden saatavuudesta. Heitä arveluttaa biokaasulaitosten mädätteiden sisältämät haitta-aineet. Pelkoa herätti niiden mahdollinen kerääntyminen maaperään ja siirtyminen kasviin tai jopa ihmiseen. Suurin osa viljelijöistä olisi kuitenkin halukkaita tulevaisuudessa käyttämään kierrätyslannoitteita peltoviljelyssä, mikäli ne eivät sisältäisi yhdyskuntapuhdistamolietettä. Mieleisimmäksi kierrätyslannoitteiden käyttömuodoksi koettiin rakeistettu tuote.
Yhdyskuntapuhdistamolietteet kierrätyslannoitteissa on laaja ongelma, joten olisi tarpeen miettiä, miten niiden mahdollisesti sisältämät haitta-aineet saataisiin poistettua jo ennen lietteen päätymistä biokaasulaitokseen. Toisena vaihtoehtona olisi yhdyskuntapuhdistamolietteiden käyttämättä jättäminen biokaasulaitosten raaka-aineena. Kolmantena vaihtoehtona on biokaasun tuotannon sivuvirtojen käyttäminen muualle kuin maatalouteen. On huomionarvoista, miten samaa massaa voidaan tällä hetkellä käyttää viher- ja virkistysalueiden rakennusaineina huomattavasti suurempia määriä.
Pitkäaikaistutkimuksella olisi tarpeellista myös selvittää haitta-aineiden määrien kehitystä mädätteissä: mahdollista on, että kun prosessointi, prosessointitekniikat ja jakeiden erottelu jo ennen biokaasulaitoskäsittelyä paranevat, myös haitta-aineiden määrä pienenee.
Lisätiedot:
Telle-Mari Eerola
opiskelija, maaseutuelinkeinojen koulutus
Hämeen ammattikorkeakoulu
puh. 040 7099119
[email protected]
Heikki Pietilä
opinnäytetyön ohjaaja
Hämeen ammattikorkeakoulu
puh. 050 5745403
heikki.ta.pietilä@hamk.fi
Teppo Rantanen
toimitusjohtaja Kiertoravinne Oy, työn tilaaja
puh. 040 501 0589
[email protected]