Hyppää sisältöön
Etusivu Matkalla mestariksi

Matkalla mestariksi

Moikka! Nimeni on Enna ja olen saanut kohta ensimmäisen vuoden opinnot pakettiin HAMKin rakennusmestariopinnoista.

Jos palataan muutama vuosi taaksepäin, olin lukiossa vailla harmainta aavistusta tulevaisuuden opinnoistani. Välivuoden aikana selailin netistä erilaisia opiskeluvaihtoehtoja ja luin niiden sisältöjä. Kuvaus rakennusmestarista vaikutti kiinnostavalta. Tiesin haluavani mieluummin ammattikorkeakouluun kuin yliopistoon, jotta saisin käytännönläheisempää opetusta ja pääsisin nopeammin työelämään. Tutkin paljon muitakin opintovaihtoehtoja, mutta rakennusmestariopinnot pysyivät koko ajan mielessäni. Kun kevään yhteishaku koitti, tiesin tasan tarkkaan mille alalle haluan hakea. Hämeenlinna valikoitui sijainniksi sen takia, että se on lähimpänä omaa kotikuntaani. En myöskään kaivannut ison kaupungin meininkiä, joten Hämeenlinna tuntui kaikin puolin loogiselta vaihtoehdolta.

Vaihtelevaa opiskeluarkea ja uusia ystäviä

Vuoden 2024 elokuussa olin muuttanut Hämeenlinnaan ja ensimmäinen koulupäivä oli edessä. Suhtauduin luottavaisin mielin tulevaan. En tuntenut ketään etukäteen, mutta jo ensimmäisenä päivänä sain uusia ystäviä. Omat luokkalaiset vaikuttivat hyviltä tyypeiltä, vaikka kaikki olimmekin eri taustoista. Opiskelujen edetessä olen huomannut sen olleen suuri rikkaus. Toiset meistä ovat parempia esimerkiksi matikassa ja fysiikassa, koska niitä on opiskeltu lukiossa. Toisilla puolestaan on käytännön kokemusta rakennusalalta, joten joltain saa aina apua ja vertaistukea.

Opiskeluarki on mielestäni rankkaa, mutta myös palkitsevaa. Kun näkee paljon vaivaa jonkin tehtävän loppuunsaattamiseksi, saa todennäköisesti mieltä lämmittävän arvosanan vastineeksi. Lähiopetusta meillä on ollut keskimäärin 3–4 päivää viikossa. Se on mielestäni hyvä määrä, jotta ehtii tekemään palautettavia tehtäviä myös itsenäisesti. Viikot ovat kuitenkin vaihtelevia, eikä varsinaisesti ole olemassa mitään tiettyä kaavaa. Lukiossa totuin siihen, että yhden jakson aikana viikot ovat aina samanlaisia. Pidän kuitenkin nykyisestä arjestani, jossa on enemmän vaihtelua.

Enna ja hevonen.

Opintojen alussa oli myös niin sanottuja tylsiä lukuaineita, eli esimerkiksi matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Olin saanut niistä jo lukiossa tarpeekseni, mutta muutamat kurssit sujuivatkin yllättävän helposti ja nopeasti. Odotin enemmän kursseja, joissa keskitytään konkreettisesti rakennusalan asioihin. Onneksi parin ensimmäisen jakson jälkeen moduulien sisällöt ovatkin enemmän rakennusalaa ja vähemmän lukiota. Opintojen loppua kohden opinnot painottuvat enemmän johtamiseen työmaalla. Koska sitähän me rakennusmestarit tulemme valmistuttuamme tekemään.

Rohkein mielin tutustumaan alaan

Tähän mennessä olen koko ajan ollut vakuuttunut siitä, että tämä on minulle juuri sopiva ala. Vaikka välillä deadlinet tuntuvat kaatuvan päälle, en ole hetkeäkään epäröinyt tai katunut valintaani. Opiskelussa väistämättä tulee joskus vastaan hankalampia aiheita, toisinaan taas pääsee helpommalla. Uskon, että näissä opinnoissa pärjää, jos on asenne kohdallaan ja valmis tekemään töitä. Monet saattavat pelätä esimerkiksi heikon matikanosaamisen olevan este tekniikan alan opiskeluihin. Itse olen sitä mieltä, että kursseilla pärjää, kun käy tunneilla, kysyy aktiivisesti apua ja harjoittelee myös itsenäisesti ja tarvittaessa käy opettajien järjestämissä laskupajoissa. Itse pärjäsin kohtuullisen hyvin matemaattisissa aineissa lukiossa, mutta puolestaan rakennusalan tuntemusta minulla ei ollut aiemmin. Koulutukseen voi siis hakea, oli oma tausta miltä alalta tahansa.

Toinen asia, mitä etenkin naiset saattavat miettiä, on alan miesvaltaisuus. Viitsinkö hakeutua alalle, jossa suurin osa on miehiä? Minun vastaukseni kysymykseen on, että totta kai! Alalle on jatkuvasti hakeutumassa enemmän naisia, ja vaikkei olisi, ei se tarkoita sitä, ettetkö juuri sinä voisi siellä pärjätä. Varmasti jokainen alan opiskelija kohtaa haasteita jossain vaiheessa koulutusta sekä tulevaisuudessa työelämässä. Opiskelun aikana tärkeintä on muistaa, että kouluun tullaan oppimaan, eikä olekaan tarkoitus osata vielä kaikkea.