Lotta Linko: ”Liike vahvistaa liikettä”

Lotta Lingolla on ollut muutoskyvykkyyttä niin omasta tahdosta kuin olosuhteiden pakosta, ja sitä hän pitää tärkeimpänä ominaisuutena korkeakoulullekin.

Teksti ja kuva: Jaana Siljamäki

”Ihminen tekee sitä, mikä tuntuu helpolta. Kirjoittaminen, ihmisten kohtaaminen ja yhteyksien rakentaminen on ollut minulle sellaista. Lapsena en olisi muuta tehnytkään kuin lukenut, mikä ruokkii kirjoittamista. Ihmisten kohtaamista taas olen oppinut, en ole luonnostaan ekstrovertti mutta siihenkin voi oppia.

Kun olin pieni, isäni työskenteli lennostossa ja muutimme koko ajan. Kiersimme lennostopaikkakuntia ja välillä oltiin ulkomaillakin. Se oli raskasta, mennä melkein joka syksy uuteen kouluun. Ennen kuin sain perheen, muutin kyllä usein omaksi huviksenikin. Minulla on ollut ainakin kolmekymmentä eri osoitetta. Nykyinen asuintaloni on elämäni pitkäaikaisin.

Myös HAMK on pitkäaikaisin työpaikkani, 18 vuotta. Aikanaan valmistuin kääntäjäksi, tein niitä hommia vain kolme kuukautta. Työurani on aina ollut viestinnän kanssa tekemisissä, esimerkiksi maalitehdas Tikkurilassa olin tiedottajana. HAMKissakin olin ensin viestinnässä, siitä siirryin tietohallintoon, sieltä käynnistelemään Learning Design -tiimiä Tarjaleena Tuukkasen kanssa ja sieltä sitten nykyiseen tehtävääni laatupäällikkönä.

Uusia tehtäviä on sekä tarjottu että on tullut itselle tunne, että on aika vaihtaa.

Uusia tehtäviä on sekä tarjottu että on tullut itselle tunne, että on aika vaihtaa. En jaksaisi kääntää samaa kampea 18 vuotta, en edes kahdeksaa. Miten voisi laittaa jonkun systeemin kuntoon, sellainen protojen luominen, siitä tykkään. Kun homma on valmis, pakenen paikalta (naurua).

Laatu täällä meillä tarkoittaa sitä, että jokainen vastaa työnsä laadusta, mutta sen taustalla on laatujärjestelmä, joka koostuu organisoinnista, resursseista, toimintatavoista, vastuista. Katson kahden kollegan kanssa sitten sitä kokonaisuutta. Toinen puoli asiaa on arviointi, eli palautejärjestelmän kehittäminen ja ylläpito, erilaiset sisäiset ja ulkoiset toiminnan arvioinnit. Arvioidaan koulutuksen työelämäyhteyksiä, digikyvykkyyttä, ohjausta, kestävän kehityksen ohjelman toimeenpanoa… Joka kulma syynätään ja vähän matonkin alle katsotaan.

Laatua voi arvioida monella tavalla: onko se ehdotonta huippusuoritusta, tarkoituksenmukaisuutta, kustannustehokkuutta. Mielestäni korkeakoululle tärkein laatukriteeri on muutos- ja kehityskyky. Muutos ja oppiminen on toiminnan ytimessä. Niin koulutuksessa kuin tutkimuksessa on kyse siitä, että asiat muuttuvat tiettyyn suuntaan.

Mielestäni HAMK on tosi vireä organisaatio, jos katsoo pitkiä linjoja ja muutoskyvykkyyttä. On esimerkiksi koulutuksen kolme mallia ja moduuliajattelu, on tutkimusyksiköt, tutkijayliopettajasysteemi ja tutkijaurapolku. Meiltä löytyy pitkiä kehittämisen kaaria jokaiselta perustehtävältämme.

Eniten minua kiinnostaa uuden luominen. Lähdetään tutkimaan ja testaamaan, joskus vähän haparoiden, ei kai koskaan kompuroiden. Monesti tuskaillaan HAMKin hajautuneita kampuksia ja toiminnan kirjoa, mutta se on myös paras mahdollisuus. Erilaisten toimintojen, ihmisten ja tarpeiden kohtaamisissa saattaa syntyä jotain ihan uutta. Olen ollut valmistavassa teollisuudessa töissä ja olen nähnyt, mitä on tuottaa vakiota. Ristikytkentälaitteen pitää toimia kuten oletetaan, samaa ei voi sanoa ihmisistä.

Ristikytkentälaitteen pitää toimia kuten oletetaan, samaa ei voi sanoa ihmisistä.

Jos olisin urani alussa, neuvoisin itseäni sanomaan kyllä, jos pelottaa. Se neuvo pätee erityisesti naisille. Kaikki järjestyy ja kaikesta selviää, ihminen osaa ja kehittyy. Päivätyön lisäksi minulla on kollegan kanssa oma saavutettavuuspalveluita tarjoava yritys, ja välillä kone menee kiinni vasta iltakymmeneltä. Minulla se menee jotenkin niin, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän jaksaa tehdä. Liike vahvistaa liikettä. Ammattitaidon myötä tietysti kehittyy rutiineja, jotka helpottavat sitä suoriutumista.

Kuuntelen paljon äänikirjoja, jotta voi samaan aikaan tehdä jotain muuta. Teams-palaverien aikana olen kutonut kolme islantilaista villapaitaa ja muutamat tumput vaihtareille. Nyt kaikki ajattelee, että siellä se akka on vaan kutonut, mutta itse ajattelen, että samanaikainen käsillä tekeminen ei estä ajattelua ja osallistumista.

Kulunut kesä oli siitä erilainen, että pistin ison, vanhan omakotitaloni yläkerran airbnb-vuokralle. Heinäkuussa kaikki päivät olivat täynnä, joten minulla oli kesätyö siivoojana. Ihmisiä tuli ja lähti – oli liikettä.”