Seurantasiruja, hologrammihoitajia – opiskelijat visioivat omaa vanhuuttaan
Kotihoidon palveluita tarjoavan yrittäjän oli vaikea pidätellä intoaan, kun hän pääsi yhdessä HAMKin sairaanhoitaja- ja insinööriopiskelijoiden kanssa ideoimaan alan teknologiaa vuosikymmenien päähän.
Teksti: Jaana Siljamäki Kuva: Kuvakaappaus opiskelijoiden työstä
Kotihoidossa on käytetty erilaisia teknologisia ratkaisuja, kuten etäyhteyksiä, jo jonkin aikaa. Suuntaus jatkuu, etenkin kun hoitajien ja hoidettavien määrä ei kohtaa. Neljätoista vuotta kotihoidon yrittäjänä toiminut Jaana Lähteenkorva on täysin vakuuttunut, että esimerkiksi jonkinlainen ihmisen hyvinvointia laajasti seuraava, ihonalainen siru tulee tulevaisuudessa käyttöön.
”Ihmiset ovat entistä enemmän kiinnostuneita hyvinvoinnistaan, mutta hoitavia käsiä on vähemmän. Se on karu fakta ja ratkaisuja pitää löytää”, Lähteenkorva pohtii ja lisää:
”Suurin osa ajattelee, että ihmistä ei voi korvata, ja ei voikaan. Mutta tukitoimena ja seurannan kannalta teknologiaa tarvitaan ja kehittämisen kannalta seuraavat kymmenen vuotta on mielenkiintoista aikaa.”
Esimakua saatiin jo tänä keväänä, kun Hämeen ammattikorkeakoulun Forssan kampuksella, osana HAMKin Design Factoryn toimintaa, kaikki toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijat ja biotalouden tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat heitettiin yhteen ideoimaan kotihoidon teknologiaa. Lähteenkorva oli forssalaisen Wallaton Oy:n edustajana työelämän puolelta sparraamassa ja alustamassa. 70 opiskelijaa tuotti yhteensä kahdeksan ideaa, joita mietittiin vähän pidemmälle.
Diginatiivi vanhenee toisin
Lehtori Anne-Mari Järvenpää kertoo, että ohjeistuksena oli ajatella omaa vanhuutta ja sitä, miten haluaa tulla hoidetuksi. Ideoinnissa ei haluttu hirttäytyä siihen, mikä on tällä hetkellä teknisesti tai lainsäädännöllisesti mahdollista.
Opiskelijat ideoivat esimerkiksi kantoapua antavan, rannekkeesta ohjattavan laitteen, jossa on lisävarusteena lumiaura. Tai ”Apuva-sirun”, joka seuraa muistisairaan sijaintia, mittaa vitaaliarvoja sekä hälyttää tarvittaessa. Villiltä kuulostaa myös hologrammina ilmestyvä kotihoitaja.
Jaana Lähteenkorva sanoo olleensa “ihan fiiliksissä” päivästä ja opiskelijoiden ideoista.
Kun nuoret ajattelevat itseään vanhoina, he eivät näe itseään mummoina.
”Kun nuoret ajattelevat itseään vanhoina, he eivät näe itseään mummoina. He ovat kasvaneet yhä kehittyneemmän teknologian ympäröimänä ja ajattelevat jatkavansa aktiivista teknologioiden käyttöä myös ikääntyneinä. Se lupaa hyvää tälle alalle.”
Lähteenkorva on tehnyt kerran aikaisemminkin vastaavaa yhteistyötä opiskelijoiden kanssa, ja hän näkee sen ehdottoman tarpeellisena heidän yritykselleen.
”Uudet tulokulmat on tarpeellisia, ja tällainen eri alojen yhteistyö on tosi hedelmällistä. Me olemme pieni yritys, joten ihan suoraan emme pysty lähteä viemään ideoita eteenpäin, mutta olen työni puolesta hyvin verkottunut ja olen jo ottanutkin puheeksi it-firmojen kanssa näitä juttuja.”
Siru lahjaksi lääketieteelle
Insinööriopiskelija Heini Jauhiainen ja sairaanhoitajaopiskelija Neea Suonpää ideoivat eri tiimeissä, mutta molempien tiimien idea liittyi ihonalaiseen siruun. Jauhiaisen tiimin ”Apuva-siru” sisältäisi enimmäkseen OmaKannassa olevaa tietoa, jota pääsisi eri asteisesti lukemaan sekä pelastus- että sairaalahenkilökunta. Apuva-siru hälyttäisi pelastushenkilökunnan paikalle, jos elintoiminnot heikkenisivät merkittävästi.
Neea Suonpään tiimin ideassa siru tarkkaili ihmisen hyvinvointia laajemmin, ottaen huomioon myös psyykkisen hyvinvoinnin.
Henkilö voisi itse päättää, haluaako lahjoittaa sirun tiedot lääketieteelle.
”Mietimme myös kuoleman jälkeistä aikaa siten, että henkilö voisi itse päättää, haluaako lahjoittaa sirun tiedot lääketieteelle. Siru sisältäisi tarkasti tietoa sairauden kulusta.”
Neea Suonpäätä oma vanhuus teknologian ympäröimänä myös hiukan mietitytti.
”Kun ideoita käytiin läpi, niin teknologia korvasi monessa asiassa ihmisen. Ihmiset ovat yksinäisiä jo nyt, niin kyllä se vähän pelottavaakin on.”
Molemmat pitivät kuitenkin ideointipäivää eri alan opiskelijoiden kanssa virkistävänä ja opettavaisena kokemuksena. Yrityksen mukanaolo myös sopivasti skarppasi ideointia.
”Tämä oli tosi hyvä ja mukava tehtävä. Itsellä on se tekninen näkemys, ja ihminen unohtuu. Uutena tietona tuli se, että kotisairaanhoidossa voi olla minkä ikäisiä asiakkaita vaan”, Heini Jauhiainen sanoo.
Lyhyitä, monialaisia työpajoja kaivataan
Lehtori Anne-Mari Järvenpään mielestä eri koulutuksia sekoittavia työpajoja tarvitaan lisää. Haasteellisinta on aikataulujen yhteensovittaminen.
”Tällaisia yksipäiväisiä juttuja on helpompi järjestää, ja niitä voisi ripotella moduuleihin jo valmiiksi. Kaiken ei tarvitse aina olla niin massiivista, koko moduulin kestävää”, Järvenpää pohtii.
Tämä sopii myös paremmin monille yrityksille. Myös Jaana Lähteenkorva toivoo ehdottomasti jatkoa erilaiselle oppilaitosyhteistyölle.
”Siellä kuitenkin koulutetaan meidän tulevia kollegoita, ja etenkin hoitajapulan aikana tämä yhteistyö on meille tärkeää.”
Insinööriopiskelija Heini Jauhiainen puolestaan ideoisi seuraavaksi mielellään vaikkapa rakennus- tai puutarha-alan opiskelijoiden kanssa.