Saavutettavuussuunnitelmatyö korkeakouluissa – missä mennään?
Korkeakoulujen tulee palauttaa lainsäädännön edellyttämät saavutettavuussuunitelmat ministeriölle vuoden 2022 loppuun mennessä. Ympäri korkeakoulukenttää käykin tällä hetkellä vilkas keskustelu suunnitelmien hiomiseen liittyen.
Yhteistyöverkostot ja kokemusten vaihtaminen kollegoiden kanssa ovat olleet kaikille arvokas vertaistuki laajan projektin varrella. Tämä tuli todettua jälleen marraskuun lopussa, jolloin Teams-yhteyden päähän kokoontui noin 40 asiantuntijaa korkeakouluista ympäri Suomen.
Kyseisen tapaamisen järjesti ESOK-verkosto, jonka tavoitteena on edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. Tilaisuudessa jaettiin hyviä käytäntöjä, edistettiin verkostoitumista sekä kannustetiin kollegoita saavutettavuussuunnitelmien loppusuoralla. Mukana ajankohtaisista kuulumisista kertomassa sekä kysymyksiin vastaamassa oli myös opetusneuvosto Katri Tervaspalo Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Lisäksi kuultiin kolmen korkeakoulun toimintatapoja saavutettavuussuunnitelman työstöön liittyen sekä vaihdettiin ajatuksia ja kysymyksiä pienemissä ryhmissä.
Etenkin pienryhmissä käytiin keskustelua teeman laajuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Saavutettavuus läpileikkaa jollain tapaa ihan kaikkea korkeakoulun toimintaa, joten myös työskentely aiheen parissa on usein hajautunut useampaan paikkaan. Jokaisella korkeakoululla onkin ollut projekteissa omat tapansa toimia, ja oli havainnollistavaa kuulla erilaisia näkemyksiä aiheeseen. Ensimmäisiä versioita saavutettavuussuunnitelmista odotetaan jo mielenkiinnolla.
HAMKissa saavutettavuussuunnitelmatyötä on pilkottu pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja näin osallistettu projektiin toimijoita eri puolilta yhteisöä. Suunnitelma kootaan ja hiotaan yhteen joulukuun alun aikana.
Oli jälleen hienoa huomata, että esteettömyys, saavutettavuus ja yhdenvertaisuus nähdään tärkeänä kokonaisuutena läpi korkeakoulukentän. ESOK-verkoston lisäksi saavutettavuusasioita edistetään myös Oulun yliopiston luotsaamassa epävirallisessa saavutettavuusryhmässä sekä pienemmissä korkeakoulutiimeissä. Me hamkilaiset olemme tavanneet aiheen parissa työskenteleviä kollegoita muun muassa TAMKista, Polamkista sekä KAMKista. Vertaistuki ja -oppiminen on koettu arvokkaaksi puolin ja toisin.
Työ saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden eteen ei toki lopu suunnitelmien palauttamiseen, vaan oikeastaan vasta käynnistyy kunnolla. Yhteistyötä sekä korkeakoulujen sisällä että kansallisesti tarvitaan myös jatkossa.
